LoKoKo sijoittui päättyneessä ykkösdivarissa seitsemänneksi jääden nipin napin pudotuspeleistä. Sarjan voitti ranskalaisen visiitin divarissa tehnyt Porvoon Tarmo, joka kukisti finaalisarjassa Lapuan puhtaasti voitoin 3-0. Porvoo ja Lapua olivatkin sarjassa ainoat joukkueet, joille LoKoKo kärsi tuplatappiot. Tosin syyskierroksella Korikonkarit pystyivät haastamaan loppuottelijat kotonaan tasaiseen vääntöön sarjapisteistä. Sarjan muut joukkueet LoKoKo kykeni kellistämään ainakin kertaalleen ja jotkut jopa kahdesti. Korikonkareiden voittoprosentti pysyi kummallakin divarikaudella samana ollen 50.

Korikonkareilla olivat avaimet parempaan menestykseen sarjassa, mutta joukkueelta puuttui selkeä johtajahahmo, joka olisi tiukan paikan tullen kyennyt sytyttämään koko ryhmän taistelemaan voitosta. Kauteen lähtö toi valmennustiimin, Juha Valkama, Hannu Lammela, Juha Kojo, ratkottavaksi yhtälön, jossa runsas muuttujien määrä yllätti. Edellisen kauden pelaavasta rotaatiosta jäljellä vain puolustukseen kovuutta tuoneet Turkka Rikkonen ja kauteen huolella valmistautunut Jani Kivinen sekä jatkuvasti kehittyvä Eero Aaltonen, jolta kestävä läpimurto jäi vielä tekemättä. Täydennysmiehet, kaudeksi palkatut kotimaiset pätkätyöläiset, eivät kaikilta osin pystyneet paikkaamaan edellisen kauden jäljiltä jääneitä aukkoja.

Pitkien miesten tuuraajaksi Karkkilasta värvätty kokenut Sami Syrjälä kärsi koko kauden akillesjänteen vaivoista, mikä söi miehen suoritustasoa. Suurimmat ongelmat LoKoKo koki pelintekijäosastolla. Kotimainen hankinta, Salon Lauri Järvinen osoittautui liian kevyeksi vaativaan rooliin. Pallon ylöstuonti sujui tyydyttävästi mutta hitaasti. Kyky johtaa hyökkäyspeliä ja piiskata miehistö raakaan työntekoon oli olematon pelaajan keskittyessä pääasiallisesti tehottomaan takakentän pompotteluun. Tero Valkama Forssasta sai aika ajoin kolmospyssyynsä oikean sihdin. Oli Jani Kivisen kanssa merkitty mies vastustajan pelikirjoissa. Loimaan omat reservit Jaakko Sirén, Akseli Lepola, Toni Karppinen ja Ise Seppäkoski ovat kehityskelpoisia nuorukaisia, joilta oli lupa odottaa rohkeampaa muun ryhmän haastamista tunkeutuakseen pelaavaan rotaatioon.

Ulkomaan avut ovat aina, jos miehestä ei aikaisempaa kokemusta, kuin ostaisi sikaa säkissä. Videoklipit ja tilastot eivät aina kerro koko totuutta pelaajan luonteesta ja asenteesta. Eryk Thomasin paluu miehistöön otettiin ilolla vastaan. Vihoitteleva polvi esti Erykiä nousemasta edellisen kauden tasolle. Tilalle vaihdettu DeAndre Coleman nousi runkosarjan tehokkaimmaksi pelaajaksi voitettuaan niin pistepörssin kuin levyrikuninkuuden. Pitkänä miinuksena oli heikko puolustusasenne. John Pichon selvisi kaudesta puhtain paperein. Tunnollinen työntekijä harjoituksissa, mikä näkyi myös peleissä. Pelintekijäkandidaatit, joita kävi tyrkyllä kauden aikana peräti neljä, eivät päässeet kotiutumaan kokoonpanoon. Viimeistä edellinen Zack Ramey, ailahteleva väkkärä, voitti tosin runkosarjan syöttöpörssin. Parhaimmillaan 20 pisteen arvoinen mies, jolle tuli kuitenkin runsaasti pallonmenetyksiä.

Putoaminen play off- peleistä oli monien yhteensattumien summa. Korikonkarit hiipuivat päivän pidetessä. Hävisivät tiukkoja otteluita varsinkin vieraissa sarjataulukossa takanaan oleville joukkueille. Edellisen kauden yllättävä menestys sai vastustajat asennoitumaan loimaalaisiin kuten varteenotettavaan vastustajaan on suhtauduttava, sillä LoKoKo ei ollut enää tulokaskauden alun kaltainen pisteautomaatti.

Miehistön täysremontti
Kauden päätyttyä tuli tieto, että Korikonkareiden edustusmiehistön ykkösdivariin ankkuroinut tiimi: Juha Valkama ja Juha Kojo jättävät joukkueen. Coach Valkama kertoi ratkaisuun vaikuttaneen aikapulan. Oto-valmentaminen ammattimaisesti vei liiaksi aikaa perheeltä. Tuntui, että oli putoamassa perheen pelaavasta rotaatiosta. Oli vain laitettava palikat oikeaan järjestykseen.
- Tulen antamaan tukeni työni jatkajalle, totesi Juha Valkama.
Kuitenkin toukokuussa tuli yllättävä mutta aavistettavissa ollut tieto, että Juha Valkama oli tehnyt valmennussopimuksen divariin pudonneen FoKoPo:n kanssa.
Juha Kojo oli tehnyt ansiokkaasti työtä edustusjoukkueen hyväksi viisi vuotta. Oli tullut aikalisän paikka.
- Välillä on vain pysähdyttävä vetämään henkeä, arvioi GM Juha “Jussi” Kojo.

Uutta putkeen
Korikonkarijohto ei jäänyt ihmettelemään syntynyttä tilannetta. Kauden 2010–11 valmistelut pyöräytettiin käyntiin. Verkot vesille. Keväällä kauden päätyttyä kala alkaa liikkua ja käymään pyydyksiin. Seura nimesi kivikovan Ari Hannulan vetovastuuseen. Sitkeä haku saatiin päätökseen toukokuun alussa. Pyydykseen oli uinut Kauhajoen Karhuja vuosia luotsannut ja SM-liigaan nostanut Greg Gibson. Korikonkareiden historian ensimmäinen päätoiminen valmentaja oli tosiasia, jota seuran omat kasvatit Jani Kivinen ja Eero Aaltonen pitivät hienona asiana.
- Saadaan varmasti juosta ja kovaa harjoituksista, arvioivat kaverukset tulevaa kautta.